Turku tarkentaa väyläverkon korjauvelkalukuja hybridimallinnuksella

Suomessa kaupungit ovat keränneet infraomaisuudestaan tietoa jo vuosikymmeniä. Tiedontarve on koskenut erityisesti väyläverkkoja, joiden ominaisuuksista ja kunnosta omistavat organisaatiot ovat pyrkineet saamaan arvokasta tietoa toistuvilla mittauksilla. Harvempi on osannut kuitenkaan kysyä, miten nämä olemassa olevat mittaustulokset on onnistuttu ottamaan huomioon pitkän aikavälin suunnittelussa ja mikä on ollut niiden arvo historiatiedon tuottamisessa?

Sitä vastoin valtion väyläverkolla on neuvokkaasti tuotettu tasavuosittain kuntomittauksia, joista on onnistuneesti saatu polttoainetta kattavaan aikasarjaan nojaavaan tilastolliseen analyysiin teiden kunnon kehityksestä. Mutta tietysti aina voisi tehdä asioita paremminkin, esimerkiksi noudattaen Kuntotekniikan Kunnonhallinnan spiraalin periaatteita?

Tähän heränneenä Suomen Kuntotekniikka Oy on neuvotellut Turun kaupungin kunnossapidon-palvelualueen kanssa väyläverkkoa koskevan datan analysointihankkeesta. Hankkeessa käytetään hybridimallia*, jonka mukaan tietyiltä alueilta saatujen kuntomittausten tulokset yleistetään kertomaan kuntotilasta ja korjausvelasta koko hankealueella.

Hankkeessa käytetään Carementin (2009) neljällä alueurakka-alueella tuottamia päällystevaurioinventointeja, joista tuotetaan perusteellinen kuntokartoitus ja tilannearvio vastaamaan nykypäivän tarvetta. Lisäksi työssä hyödynnetään Roadscanners Oy:n (2016) suorittamia koko katu- sekä kevyen liikenteen väyläverkon kattaneita maatutkamittausten tuloksia. Aineistojen avulla Suomen Kuntotekniikka selvittää väylien vaurioitumismallit ja tarkentaa korjausvelkatilanteen. Lisämittauksia ei tarvita.

Lopputuloksena Turun kaupunki saa selkokielistä, euromääräistä tietoa väyläverkkonsa tilasta ja ennusteen sen tulevaisuudesta, mikä mahdollistaa korjausvelkaa hallitusti pienentävät investoinnit tulevina vuosina.

Lisätietoja antavat projektipäällikkö Antti Hirvonen ja kunnonhallinnan asiantuntija Jari Marjeta.

* Valtakunnallisen korjausvelan määrityshankkeen loppuraportissa (KEHTO/KOVE) todetaan, että ”Pelkästään teoreettista mallia hyödyntämällä arvio kohteen kuntotasosta voi poiketa hyvinkin paljon todellisesta tilanteesta. Käytännön mittauksilla saavutetaan tarkempi tietous kohteen kuntotasosta, mutta suurien massojen arvioiminen mittauksilla on työlästä ja vaatii paljon resursseja. Ongelman ratkaisemiseksi ja kuntotasoarvioiden tarkentamiseksi voidaan kokeilla/ soveltaa teoreettisen mallintamisen ja käytännön mittausten yhdistämistä ns. hybridimallilla”.

Hybridimallin hyödyntäminen edellyttää mahdollisimman homogeenisten ryhmien muodostamista. Arvioinnin tietovaatimukset vaihtelevat sen mukaan, minkä tekijöiden perusteella ryhmiä halutaan muodostaa. Mitä yhtenäisempiä ryhmiä halutaan, sitä useammasta osatekijästä täytyy olla taustatietoa. Näitä vaatimuksia ovat esimerkiksi: ikä, käyttömäärä, tehdyt korjaukset, materiaalivalinnat, pohjaolosuhteet.

Suomen Kuntotekniikka Oy on toteuttanut aiemmin em. hybridimallin ensimmäiset perustasomääritykset yhdessä Rapal Oy:n kanssa mm. Espoon kaupungille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *