Jyväskylä on siirtynyt korjausvelkaspiraalin sisemmälle kehälle

Jyväskylässä on viimein päästy käsiksi katujen ja kevyen liikenteen väylien todelliseen korjausvelkaan!

”Jyväskylässä päättäjät ovat myöntäneet kahdeksi vuodeksi (2018 ja 2019) erillisen, yhteensä 2,5 M€:n korjausvelan vähentämiseen suunnatun määrärahan. Sen käytölle on tehty erillinen korjausvelkaohjelma, ja sen toteuma raportoidaan päättäjille vuosittain.”

Nykyisin puhuttaessa korjausvelasta Jyväskylässä, voidaan viitata realistisesti käytettäviin euroihin; niin poliittisen päätännän budjetoinnissa, strategisessa suunnittelussa, kuin myös toteutuksessa ja seurannassa. Suunniteltujen ja tarkoitustenmukaisten mittausten sekä vuosittaisten toimenpidetietojen päivittämisen myötä Jyväskylän kaupungista on tullut korjausvelka-ajattelun edelläkävijä. Systemaattisen ja hallitun väyläverkon kunnonhallinnan hyödyt tukevat nyt niin poliittista päätöksentekoa kuin hankkeiden teknistä toteutustakin.

Kuntapäätännän ikuinen haaste on rajalliset resurssit ja niiden kohdentaminen. Poliittisilla päätöksentekijöillä on kova paine ohjata rahoitusta korjausvelan taklaamisen sijaan muihin, usein näkyvämpiin hankkeisiin. Kunnossapitoon investoinnin äänekäskin vastustus on saattanut johtaa esimerkiksi saneerauskuntoisen kadun uudelleen päällystämiseen. Kunnossapidon velvoitteita ei silti voi paeta, mutta siihen, milloin ne ovat taas ”kasvoilla”, voi vaikuttaa olennaisesti. Kyseessä on myös valistuksen puute: asianomaisten olisi kyettävä näkemään tien päällystettä syvemmälle pohtiessaan väyliensä kuntoa.

Kuntien omien henkilöstöresurssien hiipuessa sekä kunnossapidon rahoituksen määrän pitkäaikaisen laskevan trendin vuoksi tilaajaorganisaatioissa on pakko parantaa käytettävien eurojen tehokkuutta. Kunnossapidon rahoittamisen asema suurimpana, yksittäisenä niin kutsuttuna sitomattomana menoeränä yhdessä tulevaisuuden vaikutuksia koskevan tiedon puutteen kanssa on tehnyt rahoituksen leikkuriin tarttumisen kohtuuttoman helpoksi.

Mikään ei ole ikuista: kaikella rakennetulla omaisuudella on elinikä, jonka pituus riippuu kunnossapidon onnistumisesta. Jos rahoitusta ei ole riittävästi, ei kunnossapitoa voi suorittaa optimaalisesti, jolloin seuraa väistämättä katuverkon kunnon nopeutunut aleneminen. Samalla, jos organisaatio ei omaa ymmärrystä omasta katuomaisuudestaan ja sen kunnosta, on miltei mahdotonta kohdentaa kunnossapitoa siten, että sijoitetun euron hyöty maksimoituu.

Korjausvelka ilmenee harvoin koko kadun mitalla, vaan yleensä vain osassa siitä. Jos kunnossapitoa ei toteuteta strategisesti, päädytään yleisesti korjaamaan katujaksoja, jotka itse asiassa täyttävät katutyypin vaaditun kuntotason. Tämä johtaa väkisin projektiin sijoitetun euron arvon heikkenemiseen. Laadittaessa korjausvelan poiston hankesuunnitelmaa on äärimmäisen tärkeää pystyä kohdentamaan tarkasti vauriojaksot ja kohdentamaan kunnossapidon toimenpiteet yksinään niihin.

Riippumatta siitä mihin standardeihin, nimikkeistöihin tai kansainvälisiin hallintamalleihin kunta haluaa kiinnittyä, perusta kaikelle ennakoinnille on laadukas ja ylläpidetty omaisuustieto ja sen luonteen ymmärtäminen.

Posted in: Muu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *